Häikäisy, valonlähteet
Häikäisy syntyy valonlähteistä tai valaisimista, joiden luminanssi on suurempi kuin mihin silmä on tottunut. Häikäisy voi tapahtua välittömästi, mutta se voi myös ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua.
Kiusahäikäisyn aste riippuu häikäisylähteen luminanssista ja koosta, taustaluminanssista, jota vasten häikäisylähdettä tarkastellaan, sekä häikäisylähteen sijainnista suhteessa näkökenttään. Valaisimen luminanssi, pinnan koko, alhainen taustaluminanssi ja läheisyys näkökenttään ovat kaikki tekijöitä, jotka lisäävät kiusahäikäisyä.
Siksi valaistussuunnittelussa valaisimen luminanssi on aina asetettava suhteessa taustaluminanssiin. Mitä lähempänä silmää valaistu pinta on katseen suunnassa, sitä suurempi on häiritsevän häikäisyn riski.
Avoimissa valaisimissa, erityisesti pienikokoisissa ja voimakkaissa valonlähteissä, joiden valovirta on suuri, heijastuksia aiheuttaa yleensä itse valonlähde tai sen peilikuva kiiltävissä heijastimissa tai työmateriaaleissa. Yksi tapa vähentää kiusahäikäisyä on käyttää mattapintaisia heijastimia ja valaisimia, joissa on iso valaiseva pinta.
Kiusahäikäisyä voidaan vähentää myös lisäämällä huoneen seinien ja katon kirkkautta. Tämä on mahdollista eri tavoin:
- Valaisimiin voidaan lisätä enemmän ylävaloa.
- Valaisimet voidaan asentaa lähelle huoneen seiniä.
- Seinä voidaan valaista erikseen tai sen kirkkautta voidaan lisätä valitsemalla seinäpinnoille suuremmat heijastuskertoimet.
Liian kirkkaat seinät suhteessa näkökohteeseen voivat aiheuttaa silmälle sopeutumisongelmia. Huoneen pintojen kirkkaus on siksi mukautettava visuaalisiin olosuhteisiin ja rajoitettava luvussa Luminanssin jakautuminen ja luminanssirajoitukset annettujen ohjeiden mukaisesti.