Estohäikäisy
Häikäisyä syntyy, kun jokin osa sisätiloista on huomattavasti huoneen yleistä valoisuutta kirkkaampi. Tällöin silmät altistuvat voimakkaammalle valolle kuin mihin ne normaalisti ovat tottuneet. Häikäisyn yleisimmät syyt ovat valaisimet ja ikkunat, jotka koetaan suoraan tai heijastumien kautta normaalissa näkökentässä.
Ikäihmiset kärsivät häikäisystä nuoria enemmän. Tämä johtuu pääasiassa silmän linssin lisääntyvästä sumentumisesta iän myötä, mutta myös heikentyneestä sopeutumiskyvystä.
Häikäisy voidaan jakaa estohäikäisyyn ja kiusahäikäisyyn.
Estohäikäisyä ja kiusahäikäisyä voi esiintyä samanaikaisesti tai erikseen.
Estohäikäisy
Estohäikäisyä syntyy yleensä silloin, kun normaalin näkökentän läheisyydessä olevan esineen kirkkaus tai luminanssi on huomattavasti näkökentässä yleensä esiintyvää suurempi. Jos silmä altistuu häiritsevän voimakkaalle valolle, se voi vaikuttaa negatiivisesti silmän sopeutumiseen ja aiheuttaa näkyvyyden heikkenemistä, ns. kontrastin vähenemistä.
Kontrastin väheneminen voi tehdä tärkeät yksityiskohdat näkymättömiksi ja vaikeuttaa näkötehtävän suorittamista. Vaihtoehtoisesti, jos häikäisevä valonlähde on suoraan näköpiirissä, se voi aiheuttaa havaittavia jälkikuvia.
Yleisin estohäikäisyn lähde sisätiloissa on ikkunasta näkyvä aurinko ja taivas tai suoraan tai heijastuksen kautta näkyvät huonosti suojatut valonlähteet.
Siksi estohäikäisy on estettävä käyttämällä valonlähteinä hyvin suojattuja valaisimia (katso taulukko).
Valonlähteiden luminanssien pienin häikäisysuojakulma
| Valonlähteen luminanssi [kcd/m²] |
Pienin häikäisysuojakulma |
| 20 – < 50 | 15° |
| 50 – < 500 | 20° |
| ≥ 500 | 30° |
Taulukossa esitetyt arvot eivät sisällä valaisimia, joiden valo on yksinomaan epäsuoraa tai jotka on asennettu normaalin silmänkorkeuden alapuolella.
Valaisimille, joissa valonlähde on sen sijaan suojattu jonkinlaisella optiikalla, standardi ilmoittaa arvot suurimmille keskiluminansseille välillä 60-90 astetta.